DWG1 ja MP46 pikkutunneilla

Makaan sängyllä ja kuuntelen ruotsalaista heviä kuulokkeilla. Kannettavan tietokoneen näppäimien painautuminen alas aiheuttaa pientä ääntä, mutta sen suuremmin en melua pidä. Kun käyn keittämässä lisää teetä, kävelen varpaisillani keittiöön, jotteivät lattiat narisisi. Sammutan kaikki valot jättäessäni keittiön ja vedän huoneeni oven rauhallisesti kiinni, ennen kuin jatkan ryystämistä ja näpyttelyä. Olenpa diskreetti! Mutta oikeasti millään ei ole mitään väliä. Heini lähti lauantai-aamuna Alpeille ja loput kämppikset varmaankin jo sitä ennen viikonlopunviettoon ties minne. Kämppä on siis hallinnassani ja voin jättää renkaan ylös! Helpottavaa.

Ei sillä tosin paljoa väliä olisi, vaikka täällä joku muu olisikin. Viikonloppu oli mukavan rauhallinen. Olen saanut pääsiäisloman matkasuunnitelmia etenemään ja päässyt jonkinlaiseen alkuun parin kouluprojektin kanssa. Lauantai-illalla tosiaan katsottiin taas jalkapalloa. Ketään ei kiinnostanut Itävallan ja Ghanan välinen peli, vaan Cashpointin henkilökunta alistettiin vaihtamaan kanava Tsekki-Saksa –pelin taajuudelle. Mukana porukassa oli molempien maiden edustaja, joten aitoa jännitystäkin oli. Loppuporukka ranskalaisia lukuun ottamatta asettui saksalaisten puolelle. Collin (USA) valitsi puolensa sillä perusteella, että saksalaisten maalivahti Lehman näytti Hasselhoffilta. Kaveri myös kehui kovasti David Ballackia. Maassaan on kaiketi suurempiakin lajeja kun eurooppalainen potkupallo. Milan (CZE) harmiksi nahkahousut voittivat pelin 2-1. Sen jälkeen lähdettiin nukkumaan. Tänään olin yhdeksän maissa aamulenkillä. Uskooko kukaan?

Kaukokaipuu 20 euron seteleitä kohtaan alkaa hellittää. Haluan vuodattaa suuremmasta asiasta. Tämä on toki klisee suomalaisten ollessa ulkomailla, muttei se lohduta. Missä ovat kunnollinen leipä ja maitotuotteet? Välillä meinaa itku tulla marketissa, kun yrittää keksiä jotain vaihtelua paahtoleivälle. Se sentään on samankaltaista kun kotomaassa. Patongit ovat täällä melko tyyriitä, niitä kun irtoaa pääsääntöisesti vain leipurilta. Yritän toki pärjätä, onhan Ruispala-tilaus valmisteilla parin viikon päästä saapuvalle kuriirille. Ja mitä pirua tässä pitäisi latkia ruokaillessa? Olen juonut viimeiset parikymmentä vuotta maitoa ruokajuomana. No, onnistuisihan se täälläkin. Mitä saisi olla: kevyt 2,5- vaiko kiva 7,5- prosenttinen täysmaito? Vai kenties kaupassa lämpimänä myytävä 0,5 %:n maito, johon voisi kuvitella lisätyn puoli kiloa sokeria? Elämä on selviytymistä ja hanavesi pehmeää. Onneksi oluttörppö sentään on halvempi kuin samankokoinen mineraalivesipurtilo.

Elämä koulumaailmassa alkaa olla tuttua. On hienoa olla university student vain tavallisen AMK:n kävijän sijaan. Koulun sijaitseminen vuoren huipulla ei edes enää lannista aamuisin, kaikkeen sittenkin kai tottuu. Joka luokassa ja auditoriossa on omat langattoman nettiyhteyden lähettimensä, joten alkulöpinöiden aikana on vielä kätevä imuroida päivän diashow. Tuplaterveiset Lahteen. Olen yhteensä seitsemällä kurssilla, joista lähes jokaisella taitaa olla jonkinlainen ekskursio, esitelmä, tutkielma ja tietysti tentti. Eli kun homman nimen on omaksunut, on mukana pysyminen helppoa. Enää ei tarvita kuin työtä ja työtä. Sitä onkin jo kaiken muun mukavan lomassa vähän tehtykin. Viime torstaina ilmoille kajahti vartin esitelmä Helsingistä kulttuurikohteena. Tylsän perusfaktan lisäksi Euroviisuilla ja niiden järjestelyiden mahtavuudella mahtailu teki presentaatiosta käsittääkseni jopa ihan mielenkkntoisen. Ainakin Aurora (MEX) niin minulle väitti. Tuntuu vähän siltä että englanninkieliset esitelmät porotaloudesta joulukuussa briteille tekivät ulosannista ryhmän edessä parempaa. Kaikki kunnia toki myös Miglenan kurssille. Opiskelu tuppaa olemaan mielenkiintoista ja koulun kahvikoneesta saa puoli-ilmaiseksi herkullista maitohahvia.

Tämän aivastuksen otsikon piti olla "Kämppäkaverirakkautta", mutta muutin mieleni viime hetkellä. Meitähän asuu tässä arviolta noin 70 neliön asunnossa neljä henkeä. Timo, Heini ja…. Tuota noin, taisin mainita kämppisten nimet kauan sitten, mutta en toista niitä, sillä saattoivat olla päin honkia. Suuresta rakkaudesta kertoo jotain se, etten tiedä edes tyttöjen nimiä. Heistä blondin (seinänaapurini) olen nähnyt noin viisi kertaa. Maksimissaan kolme sekuntia kerrallaan pois lukien ensimmäinen kerta, kun tervehdimme ja hän piti minulle täysin ymmärtämättömällä saksalla esitelmän kämpän säännöistä. Brunetin olen nähnyt lähemmäs kymmenen kertaa. Toisinaan jopa moikkailemme toisen vilahtaessa keittiön oviaukon ohi kohti ulko-ovea. Emme ole koskaan vaihtaneet sanaakaan. Minussahan ei ole mitään vikaa! Voisin kyllä mielelläni joskus jutustella asuinkumppaneideni kanssa keittiön pöydän ääressä, mutta kun sinne vain ei koskaan satuta yhtä aikaa. Yhteiselämä on aika kivutonta: Muukalaiset lähtevät kouluun yleensä ennen kahdeksaa, kun taas IMC:llä luennot alkavat erittäin harvoin ennen kymmentä. Kertaakaan ei ole siis päästy riitelemään suihkuvuorosta kylppärin oven läpi. Vessojakin on pari, joten konfliktin mahdollisuus sen kuin pienenee. Mutta onneksi on olemassa keittiö!

Keittiössä kaikki on säädeltyä. Seinänaapuri sai sen verran pointtejaan minulle selväksi, että tiedän jotakin. Ilmeisesti minulta jäi kuitenkin jotain ymmärtämättä. Astiat tulee tiskata hetimiten, ainakaan niitä ei saa jättää vartiksikaan tiskialtaaseen likaisina *. Jääkaapissa murkina on säilytettävä vain ja ainoastaan omalla hyllyllä. Minun hyllyni on toinen ylhäältä! Pienikin epäsiisteys saati kastikevuoto kaapissa on paha homma*. Muukalaisilla on omat nimikkoaseensa. Niihin ei tule koskea, vaan on selvittävä muutamalla hassulla ylimääräisellä lautasella ja haarukalla. Tiskipyyhkeitä on kaksi. Niistä toinen on seinänaapurini*. Toista saa kaiketi käyttää. Kyllähän näitä juttuja riittää. Olimme liitttolais-Heinin kanssa täydellisiä muutaman päivän, minkä jälkeen alkoi lappusota. Tähdellä merkittyjen asioiden johdosta (muun muassa) itävaltalaiset ovat jättäneet liimalappujaan nuhteineen ja toruineen. Ja minähän en ole tehnyt mitään väärää! Ja luulenpa, että olen saanut viestittelystä enemmän hupia kuin kukaan muu. Siis ihan oikeasti rakkaat ystävät, olen melko siisti keittiössä, mutta kulttuurit ovat erilaisia. Viimeisimmästä hieroglyfilapusta en saanut mitään selvää. Kirjoitin siihen perään toiveen kirjeenvaihtokielen muuttamiseksi englanniksi. Olinkohan vähän liian tyly? Nyt on oltu "hiljaa". Olemme myös tulleet siistimmiksi. Rakkaus - varsinkin kämppisten välillä - on kaunis asia. Tämä oli muuten ironiaa, mutta sitä en teille paljasta. Saatte keksiä sn itse!

Fillaria ei ole vieläkään. Mutta hyviä leffoja olen nähnyt useampia. Ja lenkkeilyn ilokin löytyy toisinaan. Kadunkulmasta aivan kodin lähettyviltä löytyi mukava kahvila. Yöt ovat kylmiä ja pyykinkuivausteline ärsyttävä. Tällaista on elävä elämä. Loma lähestyy ja mieliala paranee. Kirjoitellaan!

Timo.