Drinkweldergasse1, matkapäivä 39 klo 00:15 (GMT+1)

On se hienoa olla suosittu! Kaverini Bennet (GER) ehdotti minulle taannoin, että tulisi lähteä päiväksi reissuun nyt maaliskuussa jokin lauantai, sillä ÖBB:llä, Itävallan rautateillä siis, on tarjous jolla ramppaa 24 tunnissa niin paljon kun ehdit maan rajojen sisällä 11 euron hintaan. Päädyttiin kuitenkin visiittiin Linziin, Itävallan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Matkaa sinne ei ole kuin pari sataa kilometriä, mutta säästäisihän kyseisellä lipulla silti eurokaupalla ja näkisi vuoden 2009 kulttuuripääkaupungin. Mutta mitä kummaa - junaan ilmestyikin sitten "big Benin" lisäksi 7 muutakin toveria! Päivä Linzissä oli onnistunut, kun kerrankin osallistujat olivat ottaneet ennakkoon selville, minne mennä ja mitä tehdä. Taannoinen Bratislavan-reissu oli jotakuinkin vastakohta tälle. Matkasimme muun muassa erikoisrakenteisella ylämäkiraitiovaunulla Pöstlingbergin huipulle, josta näki upeasti koko kaupungin, joka lavittyy Tonavan rannoille. Vierailun must ja paras osa oli Ars electronica center, eli päällisin puolin aika samantyyppinen paikka kuin Heureka Vantaalla. Vekottimet ja härvelit olivat kuitenkin astetta ihmeellisempiä ja pääsi osa porukasta jopa lentosimulaattoriin. Paikan ylpeys on yksi Euroopan ainoista 3D-luolista. Idea on siis seistä hienot lasit päässä huoneessa, jonka seinät, lattia ja katto luovat vaikutelman kuin liikkusi toisessa ulottuvuudessa. Paikka paikoin vempeleen sisällä oleminen tuntui ällistyttävän realistiselta, esimerkiksi oppaan "saattaessa" ryhmän korkealle kielekkeelle. Kaikkea ne keksii!

Oli se taas kerrassaan pitkä päivä. Takaisin Kremsiin raahauduttiin iltakymmeneltä 14 tunnin reissun päätteeksi. Tuntui luontevalta vetää myssy päähän ja siirtyä tirsamaahan odottamaan aamunkoitteen autuutta – kauden ensimmäistä formulakisaa. No, mutta vahinkoja sattuu: Joku neropatti oli keksinyt että vaihtareiden olisi sopiva juhlia St. Patrickin päivää, näyttihän kalenteri 17. maaliskuuta, kyseisen pyhimyksen muistopäivää. Oli siis vedettävä pari kertaa henkeä kämpillä ja suunnattava vihreissä kohti Crems-tavernaa, johon juhlinta oli keskitetty. Olin pippaloissa yhteensä vain pari tuntia, mutta jo sinä aikana ehti niin paljon porukkaa rampata sisään ja ulos, että olivat varmasti vauhdikkaimmat kinkerit tässä kaupungissa allekirjoittaneelle. Vihreää tunnustava kansa sai talon puolesta nauttia rajatta juhlaruokaaa(/juomaa?) eli myrkynvihreää paukkulaseihin annosteltua puddingia/limaa/hilloa (?). Mitä lie olikaan, se oli hyvää ja tehokasta juhlatarjottavaa. Ravintolassa ei ollut varmaan yhtään aitoa irkkua, mutta tunnelma U2:n soidessa viherpaitojen keskuudessa oli kuin suoraan Dublinista. Parin korttelin päästä Irish pubista "paenneet" tosin kertoivat tarinoita, joiden valossa Cremsin meno oli vain ihan kivaa ja mukavaa.

Pikkutunneilla sain taivuteltua Helenin (FRA), joka oli muuten myös Linzissä, lainaamaan munamankeliaan minulle. Mimmi itse oli lähdössä vielä autokyydillä reiveihin, joten suostuikin melko helposti lyhytaikaiseen vuokrasopimukseen. Olin siis keksinyt pyörän! Parin viikon takainen epäonnistuminen oli kuitattu! Iloisesti vihellellen menin kotiin lepäämään ja odottamaan autokilpailua. Olisi ollut vahinko, jos Räikkönen ei olisi voittanut tuota kisaa, sillä täpinöissäni olin hehkuttanut äijää koko kuluneen viikon ja varsinkin edellisenä iltana. Nikita (RUS) nimesikin minut Cremsissä Timiksi, koska ei jaksa erottaa suomalaisia miestennimiä. Ukko rakastaa muuten Spartak Moscowia varmasti enemmän kuin äitiään. On ollut kantavia voimia jalkapallojännäysiltamissa. Takasin asiaan: Kimi tuli, näki ja voitti! Timi katsoi kisaa netistä melkein lailliselta amerikkalaisetla urheilukanavalta silmät ristissä ja oli iloinen.

Kun pyörä oli kerran keksitty piti innovaatiosta ottaa kaikki irti. Vain vähäisten nukuttujen tuntien jälkeen oli pakko hypätä satulaan ja lähteä tutkimaan Kremsiä uudella innolla. Ajelin sinne ja tänne sekä ristiin että rastiin, aivan kuin muinoin pikkupoikana juuri sen jälkeen, kun on fillari saatu pitkän talven jälkeen vajasta ulos, kumit on pumpattu, eikä katuja ole vielä lakaistu hiekoitushiekasta. Se oli mahtavaa! Paljon yksistään Tonavan rantaa seurailevaa kevyen liikenteen väylää monet kerrat ees ja taas ja uskaltauduinpa aina Steiniin saakka. Stein on pikkukaupunki naapurissa. Siitä tulikin muuten mileen, että Steinissä on myös poliisiasema, jossa pitäisi käydä piakkoin näyttäytymässä, jotteivät karkoita maasta. Tikkari vietiin pikkupojalta illansuussa. Joudun siis palauttamaan veivin Helenille. Sen jälkeen todistin suorana Ylen sivulta, kuinka suomalaisen yhteiskunnan muutos alkoi. Onnea Matti ja Jyrki!

T