HUOMIO! Sateista syksyä kaikille, jotka täällä vielä käyvät kyttäämässä ja terse Lahdesta. Tämä päiväkirja lakkaa olemasta täällä netissä lähiaikoina, joten lukekaa nyt sitten niin pirusti, jos vileä kiinnostaa. Soitellahan -Timo
torstai, 20. syyskuu 2007
Ei otsikkoa
torstai, 28. kesäkuu 2007
Epilogi
Matkapäivä 140/140, Copenhagen Airport
Grüss Gott, ystävät! Tervetuloa aivastamaan kanssani – viimeistä kertaa! Vajaan viiden kuukauden aikana tuli pärskittyä 51 kertaa. Joskus oli paljon painavaa asiaa, toisinaan taas enemmän turhanpäiväistä jaarittelua. Kuten olen todennut aiemmin, tuli tästä palstasta myös mukava tapa viettää omaa aikaa keräillessä ajatuksia, muistellessa tapahtumia ja väännellessä lauseita. Nyt kun Itävalta on jäänyt taakse, voin viimeistään olla iloinen että jaksoin kirjoittaa niinkin paljon. Elämä oli yleisesti ottaen paljon kiireisempää ja hauskempaa, kuin Suomessa, joten tapahtumia on hauska lukea vielä joskus myöhemminkin. Alun perin aloin tähän hommaan valtavan sähköpostiruljanssin ja itsensä toistamisen välttämiseksi, ja noissa onnistuttiinkin. Lopulta älysin myös ,että saan ikuistettua muistojen ja fotojen jatkeeksi muutamia muistiinpanoja. Päiväkirja vilisi lopulta lauseenpätkiä, joita kukaan tuskin ymmärsi. Ne olivat merkintöjä miulle.
Tiedän, että jotkin tahot ovat seuranneet paljonkin temppujani, muttemme ole pitäneet juuri yhteyttä. Toisaalta taas sähköpostit lensivät toisaalle enemmänkin kuin normaalisti. Kiitän kaikkia tasapuolisesti mielenkiinnosta nettipäiväkirjaani kohtaan! Ja anteeksi, täällä on aika paljon näkynyt myös kirjoitus virheitä. Luin tuossa muutama päivä sitten koko roskan läpi, ja häpesin hieman äidinkielen laudaturia. Asiayhteys lienee toivottavasti ollut aina selvä. Parhaiden kavereiden Kremsistä lähdön jälkeen oli hyvä vielä kerrata, mitä oikein kevään aikana tapahtui. Alkuviikosta kun ei oikein jaksanut olla iloinen mistään. Sen verran seinään kaikki kuitenkin loppui.
Viimeinen päivä Kremsissä oli kaunis. Fiilistelin illalla vielä yksikseni Veltlinerin ja Donaun seurassa ennen kuin tapasin jotakuinkin kaikki jäljellä vielä olevat vaihtarit. Lisanne, Ragna, Boris, Gaby, Alessandro, Jason, Aliisa ja Kristin jakoivat viimeisen aterian kanssani. Ei ollut tarvetta bilettää aamuun asti tällä kertaa. Hyvästelyt olivat jälleen kerran surullisia, erityisesti Kristinin kanssa, jonka seurassa tuli lopulta vietettyä runsaasti aikaa. Viimeiset metrit Landstrassella olivat haikeat. Ja aamulla sitten vielä kukonlaulun aikaan ylävitoset Frau Winklerin kanssa, ja hups, nyt istun täällä Tanskassa odottamassa konetta Helsinkiin.
Suunnittelin tuossa edellisen lennon aikana vähän, mitä kirjoittaa, mutta kolme tuntia Itävallasta poistumisen jälkeen on sittenkin aika vaikea tehdä totaalista loppuanalyysia. Se jääköön sitten oman aikansa murheeksi. Kaikki olennaiset tapahtumat löytyvät tältä palstalta. Muutoksen ukossa huomaa varmaan, kun normaali elämä lähtee rullaamaan. Erasmus-elämä, vieraalla kielellä opiskeleminen, 12 maassa matkusteleminen, arkielämän harjoittaminen ulkomailla, uusien tuttavuuksien löytäminen ja hyvien ystävien saaminen on jotain, mitä on kai tässä nyt tullut sitten saavutettua. Helmikuussa en edes tiennyt, mikä on Wachau. Itävallan viinikehdossa asuminen ja tuhatvuotisessa Kremissä touhuaminen olivat varsinainen onnenpotku. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen Lahteen päin hienosta mahdollisuudesta, jonka käyttäminen ei kaduta päivääkään.
Aivastuksia aus Austria vaikenee lopullisesti. Jatkossa saatte selvittää kuulumisiani toisilla keinoilla. Se on siinä, kiitos ja katsomoon! I just had time of my life. Auf Wiedersehen!
Timo Vehviläinen
Grüss Gott, ystävät! Tervetuloa aivastamaan kanssani – viimeistä kertaa! Vajaan viiden kuukauden aikana tuli pärskittyä 51 kertaa. Joskus oli paljon painavaa asiaa, toisinaan taas enemmän turhanpäiväistä jaarittelua. Kuten olen todennut aiemmin, tuli tästä palstasta myös mukava tapa viettää omaa aikaa keräillessä ajatuksia, muistellessa tapahtumia ja väännellessä lauseita. Nyt kun Itävalta on jäänyt taakse, voin viimeistään olla iloinen että jaksoin kirjoittaa niinkin paljon. Elämä oli yleisesti ottaen paljon kiireisempää ja hauskempaa, kuin Suomessa, joten tapahtumia on hauska lukea vielä joskus myöhemminkin. Alun perin aloin tähän hommaan valtavan sähköpostiruljanssin ja itsensä toistamisen välttämiseksi, ja noissa onnistuttiinkin. Lopulta älysin myös ,että saan ikuistettua muistojen ja fotojen jatkeeksi muutamia muistiinpanoja. Päiväkirja vilisi lopulta lauseenpätkiä, joita kukaan tuskin ymmärsi. Ne olivat merkintöjä miulle.
Tiedän, että jotkin tahot ovat seuranneet paljonkin temppujani, muttemme ole pitäneet juuri yhteyttä. Toisaalta taas sähköpostit lensivät toisaalle enemmänkin kuin normaalisti. Kiitän kaikkia tasapuolisesti mielenkiinnosta nettipäiväkirjaani kohtaan! Ja anteeksi, täällä on aika paljon näkynyt myös kirjoitus virheitä. Luin tuossa muutama päivä sitten koko roskan läpi, ja häpesin hieman äidinkielen laudaturia. Asiayhteys lienee toivottavasti ollut aina selvä. Parhaiden kavereiden Kremsistä lähdön jälkeen oli hyvä vielä kerrata, mitä oikein kevään aikana tapahtui. Alkuviikosta kun ei oikein jaksanut olla iloinen mistään. Sen verran seinään kaikki kuitenkin loppui.
Viimeinen päivä Kremsissä oli kaunis. Fiilistelin illalla vielä yksikseni Veltlinerin ja Donaun seurassa ennen kuin tapasin jotakuinkin kaikki jäljellä vielä olevat vaihtarit. Lisanne, Ragna, Boris, Gaby, Alessandro, Jason, Aliisa ja Kristin jakoivat viimeisen aterian kanssani. Ei ollut tarvetta bilettää aamuun asti tällä kertaa. Hyvästelyt olivat jälleen kerran surullisia, erityisesti Kristinin kanssa, jonka seurassa tuli lopulta vietettyä runsaasti aikaa. Viimeiset metrit Landstrassella olivat haikeat. Ja aamulla sitten vielä kukonlaulun aikaan ylävitoset Frau Winklerin kanssa, ja hups, nyt istun täällä Tanskassa odottamassa konetta Helsinkiin.
Suunnittelin tuossa edellisen lennon aikana vähän, mitä kirjoittaa, mutta kolme tuntia Itävallasta poistumisen jälkeen on sittenkin aika vaikea tehdä totaalista loppuanalyysia. Se jääköön sitten oman aikansa murheeksi. Kaikki olennaiset tapahtumat löytyvät tältä palstalta. Muutoksen ukossa huomaa varmaan, kun normaali elämä lähtee rullaamaan. Erasmus-elämä, vieraalla kielellä opiskeleminen, 12 maassa matkusteleminen, arkielämän harjoittaminen ulkomailla, uusien tuttavuuksien löytäminen ja hyvien ystävien saaminen on jotain, mitä on kai tässä nyt tullut sitten saavutettua. Helmikuussa en edes tiennyt, mikä on Wachau. Itävallan viinikehdossa asuminen ja tuhatvuotisessa Kremissä touhuaminen olivat varsinainen onnenpotku. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen Lahteen päin hienosta mahdollisuudesta, jonka käyttäminen ei kaduta päivääkään.
Aivastuksia aus Austria vaikenee lopullisesti. Jatkossa saatte selvittää kuulumisiani toisilla keinoilla. Se on siinä, kiitos ja katsomoon! I just had time of my life. Auf Wiedersehen!
Timo Vehviläinen
keskiviikko, 27. kesäkuu 2007
I'm coming home
Matkapäivä 139
Wien on hyvä piilopaikka. Camillen ja Collinin lähtöjen jälkeen olo oli entistäkin onnettomampi. Ei oikein osannut tajuta että omilla tavoillaan parhaat kaverini olivat poissa. Heinikin häipyi. Kämpässä on niin hiljaista, että lähdin pääkaupunkiin. Se olikin hyvä idis, sillä en ole parin viimeisen kuukauden aikana muuta kuin kulkenut sen läpi pari kertaa. Kävellessä ympäri ja ämpäri jälleen turistin – ei opiskelijan – statuksella kehtasi kuvata kilpaa japanilaisten kanssa ja kulkea opaskirja kourassa. Nyt Staatsoperan, Westbanhofin, Stefansdomin, Luonnonhistoriallisen museon ja muiden ohi vilahtaessa tuli mieleen monta hauskaa ja sivistävää reissua kaupunkiin kevään ajalta. Jotain uuttakin löytyi. Pääsin viimein Prateriin ajamaan maailman kuuluisimmalla maailmanpyörällä. Melko suolainen hinta ei haitannut, kun Wien aukesi silmieni alla – viimeistä kertaa pitkään aikaan. Illalla maisteltiin vielä Käsespletze' ja heitettiin femmoja agenttini Doriksen kanssa.
Wien on edelleen hyvä piilopaikka. Ajatusten lisäksi karkuun pääsee myös hyvästelyitä. Kremsin Banhofilla törmäsin liutaan kavereita. Nyt oli puolalaisten, Macarenan ja Helenen vuoro lähteä. Nähtiin taas kostuneita silmäkulmia ja kallistuneita nutturoita. Olisi ollut kiva lähteä hollantilaisten kanssa vielä viinitilalle kesäpäivää viettämään, mutta täällä Drinkweldergassella odotti operaatio nimeltä pakkaus ja siivvous. Nyt kun kämppä on huiskutettu ja matkalaukun kannen päällä hypitty tarpeeksi, ei kai voi kun lähteä vielä Tonavalle kerran kävelemään ja sen jälkee nMüllneriin läksiäisiin, omiin sellaisiin. Soittimessa soi lähdön hetkellä Ozzy Osbournen biisi "Mama, I'm coming home." Loppu
Taimou
Wien on hyvä piilopaikka. Camillen ja Collinin lähtöjen jälkeen olo oli entistäkin onnettomampi. Ei oikein osannut tajuta että omilla tavoillaan parhaat kaverini olivat poissa. Heinikin häipyi. Kämpässä on niin hiljaista, että lähdin pääkaupunkiin. Se olikin hyvä idis, sillä en ole parin viimeisen kuukauden aikana muuta kuin kulkenut sen läpi pari kertaa. Kävellessä ympäri ja ämpäri jälleen turistin – ei opiskelijan – statuksella kehtasi kuvata kilpaa japanilaisten kanssa ja kulkea opaskirja kourassa. Nyt Staatsoperan, Westbanhofin, Stefansdomin, Luonnonhistoriallisen museon ja muiden ohi vilahtaessa tuli mieleen monta hauskaa ja sivistävää reissua kaupunkiin kevään ajalta. Jotain uuttakin löytyi. Pääsin viimein Prateriin ajamaan maailman kuuluisimmalla maailmanpyörällä. Melko suolainen hinta ei haitannut, kun Wien aukesi silmieni alla – viimeistä kertaa pitkään aikaan. Illalla maisteltiin vielä Käsespletze' ja heitettiin femmoja agenttini Doriksen kanssa.
Wien on edelleen hyvä piilopaikka. Ajatusten lisäksi karkuun pääsee myös hyvästelyitä. Kremsin Banhofilla törmäsin liutaan kavereita. Nyt oli puolalaisten, Macarenan ja Helenen vuoro lähteä. Nähtiin taas kostuneita silmäkulmia ja kallistuneita nutturoita. Olisi ollut kiva lähteä hollantilaisten kanssa vielä viinitilalle kesäpäivää viettämään, mutta täällä Drinkweldergassella odotti operaatio nimeltä pakkaus ja siivvous. Nyt kun kämppä on huiskutettu ja matkalaukun kannen päällä hypitty tarpeeksi, ei kai voi kun lähteä vielä Tonavalle kerran kävelemään ja sen jälkee nMüllneriin läksiäisiin, omiin sellaisiin. Soittimessa soi lähdön hetkellä Ozzy Osbournen biisi "Mama, I'm coming home." Loppu
Taimou
maanantai, 25. kesäkuu 2007
Se alkaa olla siinä
Matkapäivä 137
Ei tässä näin pitänyt käydä. Ensin on hirveän kivaa ja sitten on hirveän kamalaa. Lauantain ilotulitus Dürnsteinissa parhaiden kavereiden kanssa, sunnuntain auringonnousu Tonavalla ja iltapäivän Donauinsel-festarit Wienissä kruunasivat lukukauden ja tämän elämän. Nyttemmin on ollut vain tukahduttavan kuuma ja välillä kippaillaan ystäviä juna-asemalle. En osaa viisastella nyt sen suuremmin. Olisi ollut helpompaa lähteä ensimmäisenä. Nautitaan toki maisemista vielä pari päivää. Peace and love, all!
Timo
Ei tässä näin pitänyt käydä. Ensin on hirveän kivaa ja sitten on hirveän kamalaa. Lauantain ilotulitus Dürnsteinissa parhaiden kavereiden kanssa, sunnuntain auringonnousu Tonavalla ja iltapäivän Donauinsel-festarit Wienissä kruunasivat lukukauden ja tämän elämän. Nyttemmin on ollut vain tukahduttavan kuuma ja välillä kippaillaan ystäviä juna-asemalle. En osaa viisastella nyt sen suuremmin. Olisi ollut helpompaa lähteä ensimmäisenä. Nautitaan toki maisemista vielä pari päivää. Peace and love, all!
Timo
lauantai, 23. kesäkuu 2007
School's out!
Matkapäivä 135
Tässä työpöydän ääressä kököttäminen tuntuu aika lailla erilaiselta, kuin silloin helmikuun alkupuolella, kun tänne tultiin. Tunnen jossain määrin enemmän ihmisiä, olen matkustanut hieman, lukenut monta pdf:ää, tyhjentänyt pari valkoviinipulloa ynnä muuta. Silloin kiroilin patterin huonoa toimintakykyä ja pimeyttä, nyt ihastelen auringonnousuja ja nautin kuumuudesta. Krems on kaunis. Luonto vihertää ja varsinkin ylhäällä viinitarhoilla silmä lepää. Tuokin asia oli totaalisen eri tolalla alkukeväästä. Maailma muuttuu ja ukko siinä sivussa. Tämän 140 päivän kokemuksen muutoksen älyää varmaankin vasta Suomessa. Vielä viisi päivää ja sitten nähdään!
Kuluva viikko on ollut unohtumaton. Se lakitentti meni aika lailla, kuten odotinkin. Tiesin kaikesta kaikenlaista, mutta vielä jännitetään läpipääsyä heinäkuun puoleen väliin asti. Muut kurssit ovat kaiken järjen mukaan menossa kivasti läpi, joten tuliaisia on syksyllä Lahteen viedä. Tiistai-iltana Product development –kurssin (tälläkin palstalla mm. 7.3.2007 kehuttu) ukkeli tarjosi hyvistä projekteista kiitokseksi illan eräässä Heurigerissa lähellä Bühl-centeriä. Buffet oli taivaallinen ja valkoviini virtasi jälleen kerran. Ehkä vielä mukavampaa oli keskiviikon cross culture –pippaloissa. Porukka oli valmistanut perinteisiä ruokia kotimaistaan ja IMC tarjosi kuohujuoman. Paikalla olivat myös kansainvälisen osaston pamput, ja virallisemmassa osiossa hoidettiin todistustenjako. Lopulta meno alkoi mennä sen verran päättömäksi, että Suvi muun muassa opetti kansalle letkajenkan.
Kosteita silmäkulmia ja kallistuneita nutturoita on nähty taas enemmän ja enemmän. Bennet on poissa. Iso mies oli ensimmäinen lähipiirin kamuni, joka sanoi selavii ja pisti elämän risaiseksi. Tänään ja huomenna lähtee valtaosa veikoista. Pidämme onneksi vielä vakioryhmän, Camillen ja muutaman muun kanssa lippua korkealla pari päivää. Keskikesän merkiksi täällä on niin sanottu Donau festival päällänsä. Ilotulituksia, nuotioita, konsertteja, näyttelyitä, iloisia ihmisiä ja tietysti valtavat määrät valkoviiniä on tarjolla pitkin Wachauta. Sehr schön!
Loppui muuten saldo T-Mobilesta eilen. En voi siis viestitellä. Vastaanottaminen toki onnistuu. Kiitoksia eräille keskikesäntoivotuksista! Suomalainen sim-korttini tuli tiensä päähän Berliinin-reissulla, joten kommunikointi on hankalaa vielä hetken jatkossakin. Onneksi vaihtareiden viidakkorummut soivat vielä pari päivää komeasti ennen kuin kumina vaimenee lopullisesti. Kokkaretta ja muuta juhlantynkää on tiedossa. Pitää tästä mennä!
Rauhallista juhannusta t.Timo
Tässä työpöydän ääressä kököttäminen tuntuu aika lailla erilaiselta, kuin silloin helmikuun alkupuolella, kun tänne tultiin. Tunnen jossain määrin enemmän ihmisiä, olen matkustanut hieman, lukenut monta pdf:ää, tyhjentänyt pari valkoviinipulloa ynnä muuta. Silloin kiroilin patterin huonoa toimintakykyä ja pimeyttä, nyt ihastelen auringonnousuja ja nautin kuumuudesta. Krems on kaunis. Luonto vihertää ja varsinkin ylhäällä viinitarhoilla silmä lepää. Tuokin asia oli totaalisen eri tolalla alkukeväästä. Maailma muuttuu ja ukko siinä sivussa. Tämän 140 päivän kokemuksen muutoksen älyää varmaankin vasta Suomessa. Vielä viisi päivää ja sitten nähdään!
Kuluva viikko on ollut unohtumaton. Se lakitentti meni aika lailla, kuten odotinkin. Tiesin kaikesta kaikenlaista, mutta vielä jännitetään läpipääsyä heinäkuun puoleen väliin asti. Muut kurssit ovat kaiken järjen mukaan menossa kivasti läpi, joten tuliaisia on syksyllä Lahteen viedä. Tiistai-iltana Product development –kurssin (tälläkin palstalla mm. 7.3.2007 kehuttu) ukkeli tarjosi hyvistä projekteista kiitokseksi illan eräässä Heurigerissa lähellä Bühl-centeriä. Buffet oli taivaallinen ja valkoviini virtasi jälleen kerran. Ehkä vielä mukavampaa oli keskiviikon cross culture –pippaloissa. Porukka oli valmistanut perinteisiä ruokia kotimaistaan ja IMC tarjosi kuohujuoman. Paikalla olivat myös kansainvälisen osaston pamput, ja virallisemmassa osiossa hoidettiin todistustenjako. Lopulta meno alkoi mennä sen verran päättömäksi, että Suvi muun muassa opetti kansalle letkajenkan.
Kosteita silmäkulmia ja kallistuneita nutturoita on nähty taas enemmän ja enemmän. Bennet on poissa. Iso mies oli ensimmäinen lähipiirin kamuni, joka sanoi selavii ja pisti elämän risaiseksi. Tänään ja huomenna lähtee valtaosa veikoista. Pidämme onneksi vielä vakioryhmän, Camillen ja muutaman muun kanssa lippua korkealla pari päivää. Keskikesän merkiksi täällä on niin sanottu Donau festival päällänsä. Ilotulituksia, nuotioita, konsertteja, näyttelyitä, iloisia ihmisiä ja tietysti valtavat määrät valkoviiniä on tarjolla pitkin Wachauta. Sehr schön!
Loppui muuten saldo T-Mobilesta eilen. En voi siis viestitellä. Vastaanottaminen toki onnistuu. Kiitoksia eräille keskikesäntoivotuksista! Suomalainen sim-korttini tuli tiensä päähän Berliinin-reissulla, joten kommunikointi on hankalaa vielä hetken jatkossakin. Onneksi vaihtareiden viidakkorummut soivat vielä pari päivää komeasti ennen kuin kumina vaimenee lopullisesti. Kokkaretta ja muuta juhlantynkää on tiedossa. Pitää tästä mennä!
Rauhallista juhannusta t.Timo
