Matkapäivä 140/140, Copenhagen Airport

Grüss Gott, ystävät! Tervetuloa aivastamaan kanssani – viimeistä kertaa! Vajaan viiden kuukauden aikana tuli pärskittyä 51 kertaa. Joskus oli paljon painavaa asiaa, toisinaan taas enemmän turhanpäiväistä jaarittelua. Kuten olen todennut aiemmin, tuli tästä palstasta myös mukava tapa viettää omaa aikaa keräillessä ajatuksia, muistellessa tapahtumia ja väännellessä lauseita. Nyt kun Itävalta on jäänyt taakse, voin viimeistään olla iloinen että jaksoin kirjoittaa niinkin paljon. Elämä oli yleisesti ottaen paljon kiireisempää ja hauskempaa, kuin Suomessa, joten tapahtumia on hauska lukea vielä joskus myöhemminkin. Alun perin aloin tähän hommaan valtavan sähköpostiruljanssin ja itsensä toistamisen välttämiseksi, ja noissa onnistuttiinkin. Lopulta älysin myös ,että saan ikuistettua muistojen ja fotojen jatkeeksi muutamia muistiinpanoja. Päiväkirja vilisi lopulta lauseenpätkiä, joita kukaan tuskin ymmärsi. Ne olivat merkintöjä miulle.

Tiedän, että jotkin tahot ovat seuranneet paljonkin temppujani, muttemme ole pitäneet juuri yhteyttä. Toisaalta taas sähköpostit lensivät toisaalle enemmänkin kuin normaalisti. Kiitän kaikkia tasapuolisesti mielenkiinnosta nettipäiväkirjaani kohtaan! Ja anteeksi, täällä on aika paljon näkynyt myös kirjoitus virheitä. Luin tuossa muutama päivä sitten koko roskan läpi, ja häpesin hieman äidinkielen laudaturia. Asiayhteys lienee toivottavasti ollut aina selvä. Parhaiden kavereiden Kremsistä lähdön jälkeen oli hyvä vielä kerrata, mitä oikein kevään aikana tapahtui. Alkuviikosta kun ei oikein jaksanut olla iloinen mistään. Sen verran seinään kaikki kuitenkin loppui.

Viimeinen päivä Kremsissä oli kaunis. Fiilistelin illalla vielä yksikseni Veltlinerin ja Donaun seurassa ennen kuin tapasin jotakuinkin kaikki jäljellä vielä olevat vaihtarit. Lisanne, Ragna, Boris, Gaby, Alessandro, Jason, Aliisa ja Kristin jakoivat viimeisen aterian kanssani. Ei ollut tarvetta bilettää aamuun asti tällä kertaa. Hyvästelyt olivat jälleen kerran surullisia, erityisesti Kristinin kanssa, jonka seurassa tuli lopulta vietettyä runsaasti aikaa. Viimeiset metrit Landstrassella olivat haikeat. Ja aamulla sitten vielä kukonlaulun aikaan ylävitoset Frau Winklerin kanssa, ja hups, nyt istun täällä Tanskassa odottamassa konetta Helsinkiin.

Suunnittelin tuossa edellisen lennon aikana vähän, mitä kirjoittaa, mutta kolme tuntia Itävallasta poistumisen jälkeen on sittenkin aika vaikea tehdä totaalista loppuanalyysia. Se jääköön sitten oman aikansa murheeksi. Kaikki olennaiset tapahtumat löytyvät tältä palstalta. Muutoksen ukossa huomaa varmaan, kun normaali elämä lähtee rullaamaan. Erasmus-elämä, vieraalla kielellä opiskeleminen, 12 maassa matkusteleminen, arkielämän harjoittaminen ulkomailla, uusien tuttavuuksien löytäminen ja hyvien ystävien saaminen on jotain, mitä on kai tässä nyt tullut sitten saavutettua. Helmikuussa en edes tiennyt, mikä on Wachau. Itävallan viinikehdossa asuminen ja tuhatvuotisessa Kremissä touhuaminen olivat varsinainen onnenpotku. Ei voi muuta kuin olla kiitollinen Lahteen päin hienosta mahdollisuudesta, jonka käyttäminen ei kaduta päivääkään.

Aivastuksia aus Austria vaikenee lopullisesti. Jatkossa saatte selvittää kuulumisiani toisilla keinoilla. Se on siinä, kiitos ja katsomoon! I just had time of my life. Auf Wiedersehen!

Timo Vehviläinen