Matkapäivä 70, Krems

"Koko komeutta katsoo 100 000 000 katsojaa ympäri Eurooppaa", sanoi toimittaja YLE:n kuuden uutisten lopuksi päättäessään juttua Eurovisionin laulukilpailun järjestelyistä. Kaikesta päätellen kuhina Stadissa tulee olemaan siis aikamoista kaikkine oheistapahtumineen. Kyseistä aihetta tuli tutkittua vähän valmistellessani Helsinki-aiheista esitelmää kouluun ennen pääsiäislomaa. Se on myös pyörinyt puheissa suomalaisesta musiikista jaaritellessa. Lordi jakaa mielipiteet aika lailla ainakin tässä sekalaisessa seurakunnassa, jota olen oppinut tuntemaan. Itsehän tiesin jo "Suomen voittaessa" viime vuoden kilvan, että olen ulkomailla jos ja kun tapahtuma kotimaahan tuodaan. En voi silti sanoa, että ei harmittaisi, etten pääse näkemään sitä menoa. Menkää ystävät ihmeessä niihin konsertteihin, tuijottakaa live-screenejä ja ennen kaikkia tutustukaa tai vähintäänkin jutelkaa kansainvälisten vieraiden kanssa. Matkailu avartaa – vaikka vain Helsinkiin….

Samana viikonloppuna edellä mainitun kilvan voittajan kanssa selviää myös jääkiekon maailmanmestari. Täytyy kai toivoa, että Suomi ei pärjää kummassakaan kisassa, sillä taidan pienen ekskursion vuoksi missata molemmat finaalit. Kun Leijonat hävisi Torinossa viime vuonna Tre Kronorille finaalissa, otti päähän, mutta jälkeenpäin olin onnellinen siitä, etten ulkomaanmatkan vuoksi ollut kotimaassa kokemasta sitä itkua kahvipöydissä ja lehdissä. Eli pronssimitali tavoitteeksi, pojat! MM-kulta sitten ensi vuonna, jotta voin olla bileissä mukana. Laulukilpailun saa puolestani voittaa Ruotsi. Heitähän edustaa The Ark, yksi pirteimmistä rock-bändeistä koskaan. Bändi todellakin ansaitsisi voiton, voin sanoa sen jo nyt, mutten toisaalta tiedä jaksanko Jacobin ja Alexin (SWE) hekumointia jälkeenpäin. No yhtä kaikki – kunhan eivät voita lätkässä.

Uutiset käsittelivät luonnollisesti myös pitkät pätkät maamme saamaa uutta hallitusta ja sen tämänpäiväistä nimitystä. Olen seurannut prosessia melko tiiviisti lähes päivittäin katsomalla sekä maikkarin että ykkösen pääuutislähetyksen. Ja yllättävän sutjakkaastihan se sitten kuitenkin sujahti. Tarkoitan siis, että hallituksen muodostaminen ja varsinkin ohjelmansa sorvaaminen oli ennakoimaani nopeampi juttu. Voi myös olla että viikon täydellinen uutispimento Italiassa ja Ranskassa sumentaa ajantajua. Jos pojat ja tytöt pitävät puheensa, taitaa sitä muutosta yhteiskunnassamme ehkä olla luvassa. Toivottavasti näin on siten myös opintorahan kanssa. Kahdeksan merkintää sitten jakamani onnittelut johtivat komeisiin salkkuihin. Viihteen ystävänä olen myös iloinen Väykän kelpuuttamisesta remmiin. Ehkä ei ollut vielä Lehtomäen aika ottaa vastuuta ulkoministerin hommista, mutta surut pois – Vehviläinen on hallituksessa!

Onhan sitä elämää täälläkin eletty. Olimme Product development –krussin köörillä alkuviikosta Salzburgissa. Niin, tai siis luulin, että yritysvierailut ja majoitus ovat kaupungissa. Paikanpäälle oli määrä mennä yhteisellä bussilla, mutta jo aiemmin mainittu itävaltalainen kyky uskomattomaan epäjärjestelmällisyyteen johti kimppakyydin perumiseen viimemetreillä. Onneksi Bennet otti minut ja Alejandran (HON) kyytiinsä maanantaina kukonlaulun aikaan ja pienen sompailun kautta löysimmekin määränpäähämme – IT-yrityksen tiloihin kuulemaan 15 minuutin verran heidän toiminnastaan. Olihan se tooosi jännää, mutta eipä vielä vastannut ainakaan vaivaa eikä rahaa. Ympärillä avautuneet Alppimaisemat nostivat mielialaa keskipäivällä, kun ajelimme vain kolmestan ympäriinsä huviksemme. Kolmen maissa tutustuttiin webbikamerakuvaa Alpeilta välittävään firmaan, tällä kertaa oikein parin tunnin verran. Itäsaksalainen Rammstein-fani lähti Kremsiin ja meille meinasi käydä kalpaten. Onneksi lukuisat muutkin – yllättäen lähes kaikki poloisia vaihto-opiskelijoita – olivat vailla kyytejä ja tietoa yöpaikkojen sijainneista. Kaikki järjestyi lopulta. Oma majatalomme oli erittäin tunnelmallisessa alppikylässä noin 30km päässä Salzburgista. Maisemat ja huoneistohotelli hyvällä porukalla höystettynä olisivat kelvanneet pitemmänkin aikaa kuin vain sen illan. Tiistaina käytiin ihmettelemässä (jo lähempänä kaupunkia) Skidatan innovatiivisuutta hiihtohissiporttien ja parkkihallitekniikan suhteen. Se oli oikeastaan erittäin mielenkiintoista. Lämpöä oli lähemmäs kolmekymmentä, kun viimein protokollan mukainen marssi oli ohi. Olin onnekseni soluttautunut erääseen vakio-opiskelijoiden porukkaan edullisen kotimatkan toivossa. Onnelliseksi asian tekee se, että olivat leppoisaa porukkaa ja halusivat viettää itsekin iltapäivää vielä kuljeskelemalla Salzburgissa. Bondailin mukana kuin kala vedessä ja tykkäsin sillee iha hirveesti! Olipahan hupaisa reissu kaiken kaikkiaan.

Muista merkittävistä uutisista sen verran, että kesä loppui tilapäisesti 10 lähes pilvettömän päivän päätteeksi ja uusi sveitsiläinen luennoitsija puhuu huonoa englantia. Myös Saunasta on nyt esitelmöity ja Europazentrumissa pyörähdetty.

Taimou