MP127, kotona

Tänään on ollut sitten taas surullisemman päivän vuoro. Eilisen kukkulafestivaalin johdosta äijä on käynyt aika hitaalla koko iltapäivän. Muutaman sivun tiivistelmänkin kirjoittamiseen meni pari tuntia oheistoiminnan kanssa. Päätimme porukalla jakaa ensi viikon tenttikirjan osiin ja lukea vain toistemme summaryt. Tuon kirjoittelun jälkeen ei siis ole muuta stressattavaa kuin kahteen tenttiin luku. Ne myöhemmin. Tänään joskus yhden maissa siinä heräämisen jälkeen oli niin kova nälkä, että piti lähteä vaiko-Kebab-ständille aamupalalle, vaikka kävelynopeus oli arvoitus. Perille päästiin ja siinä Landstrassen auringossa istuessa ja kanaunelmaa mussuttaessa alkoi taas kerran melkein itkettää. Nyt pänni se, että joudun kahden viikon päästä luopumaan lempiruuastani. Imbiksen ohi pyyhälsi myös turkkilainen kaveri hypätäkseen taksiin. Oli älytöntä, kun tajusin, ettei hän tule enää takasin. Meni kotiin. Sama kohtalo odottaa itse kutakin. Nyt pitää elää hetkessä. Heini, Marita, Camille ja Kristin lähtivät viikonlopuksi Nova rockiin katsomaan muun muassa Lordia ja My Chemical romancea. Olen vähän kateellinen, mutta toisaalta pääsemme nyt viettämään amerikanpojan kanssa poikien iltaa. Wuhuu!

TV