Matkapäivä 130

Jos joku ei tiedä, mikä on Heuriger, kerrottakoon että se on erinomainen paikka viettää iltaa! Cashpointiimin kantavan voiman läksiäiset Müllnerissä, kaupungin parhaassa Heurigerissa olivat rauhalliset, mutta mukavat. Niin siis Heuriger on itävaltalainen termi ravintolalle, joka myy tietyn viinitilan tuotteita ja tarjoaa siinä sivussa pientä purtavaa – ei lämmintä ruokaa vaan esimerkiksi juusto- tai leikkelelautasia. Lauantaina joku yritti tilata ölppää, muttei tietenkään saanut. Joka tapauksessa Jacken läksiäisissä oli hyvä meininki ja sekä syötiin että juotiin laadukkaasti. Paikalla oli taas paljon tuttuja ja uskomatonta, mutta totta – ensimmäinen suomalainen ensi lukukauden vaihtarikin on tullut jo kylään ja oli seuranamme. Myös paria muuta kaverin lähtöä jo nyyhkytettiin ja sivistettiin Collinia valkoviinin syvimmästä olemuksesta.

Eilen taisi jäädä kirjoittamatta tänne. Ei siitä hirveästi kai juttua edes irtoaisi, jos vaan jököttää nenä kiinni turismilaissa. No, katselin vähän formulaa ja tein tyhjänpäiväisyyksiäkin, mutta pääasiallisesti kuuma kesäpäivä meni hiljaa. Hyvä kuivatellakin välillä. Ja tänään sama laulu, erotuksena että formulat siirtyivät jälkipelin puolelle. Huomenna on tuon lakikurssin tentti. Sinänsä jännä juttu, että jäin kurssille, vaikka joskus parin kerran jälkeen jouduin huomaamaan että noin 60% asioista koskee Itävallan, eikä EU:n lakia. No, on hyvä vähän oppia asuinmaastaankin. Vaan nyt rupeaa tulemaan korvista ulos. Parempi mennä nukkumaan ja laittaa kädet ristiin huomisen tentin suhteen. Keskiviikkona koittaa grande finale: ensin v-mäinen nature toursim exam ja sitten makijat viralliset jäähyväiset.

Kremser Volksbank löysi vuokravakuuteni. Wuhuu ja O lé sanoo Timo