MP113, DWG1

Keskiviikkona vietettiin taas yhdet läksiäiset. Partyhouse oli ehkä neljänkymmenen neliön suuruinen ja paikalla olivat aikalailla kaikki. Tunnelmaa siis riitti. Alessandro (ITA) ja Suvi (FIN) duetoivat koskettavasti kitaran säestyksellä lähtevälle Michaelalle (CZE). Kuultiin aika lailla hauskoja tarinoita ympäri Eurooppaa, kun jengi oli reissaillut International viikon aikana. Berliinin autuus sai kilpailla venäläisten Kroatian-toilailujen kanssa. Illan aikana nähtiin kiihkeitä suudelmia ja paljon sateenkaaren värejä. Poikkeuksellisesti mölyapinalauman sallittiin oleilla siinä neonvaloisessa kämpässä aina pikkutunneille asti, mutta lopulta lähdettiin ravintolaan. Pari vuosikurssia minua Lahdessa ylempänä ollut Kremsinkävijämimmi sanoi syksyllä, että vaihto täällä ei ole mitään ennen kun on tanssinut Qstall-baarin tiskillä. Keskiviikon jälkeen tämä vaihto on sitten jotain!

Rakas päiväkirja, tänään meillä oli culture tourism – tentti. Se oli melko haastava. Pyydettiin muun muassa vertailemaan kahden elämyksiä tarjoavan itävaltalaisyrityksen markkinointimenetelmiä. Vaikeusastetta lisäsi se seikka, etten ollut koskaan kuullutkaan kyseisistä puljuista. Ei ollut muuten moni muukaan vaihtareista. Onneksi kokeessa oli helpompiakin kysymyksiä. Piti muun muassa listata muutamia viihdeteollisuuden trendejä ja kertoa niistä omin sanoin. Kirjoittelin vähän digiboksesita ja sen sellaisista. Huhun mukaan doktori ei ole koskaan reputtanut ketään, joten kyllä se toivo edelleen elää. On kyllä olemassa mahdollisuus, että koetta värkätään Lahdessa syyskuussa uudestaan, mutta uskotaan nyt valoisaan tulevaisuuteen.

Vanha IMC:n oma trendi, lunttaamisvimma riivasi taas ihmisiä tänään. Perinteisen koetta edeltävä saarnan mukaisesti huijarit poistetaan välittömästi. No ei se ihan niin mennyt. Porukka pulputti taas kuin akkalauma viikonlopun jäljiltä työpaikan kahvipöydässä, varsinkin aina silloin kun doktori viittilöitiin luokan takaosaan henkilökohtaista pulmaa ratkaaisemaan. Itse jätin mielummin pari kohtaa tyhjäksi, kun aloin niitä kyselemään. Surullista kyllä vaihto-opiskelijatkin näyttävät omaksuneen talon tavat. Edessäni Alexandre ja JB vaihtelivat papereita silloin tällöin. Ja Jiipeen kassistakin pöydälle eksyi välillä muistikirja. Joskus kokeen loppupuolella ulkonäöltä tuntemani itävaltalainen mimmi kysyi puoliääneen vierestäni, mikä pointti minulta puuttuu. Sanoin, että olen valmis ja melkein itkin. Aina ei tämä universitymme tyydytä. Puhuin tästä äsken pitkät pätkät Heinin kanssa, joka on mielipiteensä kanssa aika paljon enemmän suruissaan kuin minä. Schade!

Yksi kämppis pakkasi kamansa (vieden muuten mennessään myös mikron pärskele) jo vapun tienoilla, toinen on taas hävinnyt päiväkausiksi jäljettömiin ja tämä mainittu kolmas suomalainen tapaus lähti äsken kotiin siskonsa lakitukseen. Sehän tahtoo sanoa sitten taas, että kämppä on tyhjä ja olen yksin kotona. On aika järisyttävää, suorastaan karmistuttavaa! Taas saa jättää renkaan ylös. En tiedä minkälaiset zembalot sitä tänään pystyyn punnertaisi. Todennäköisesti tulee olemaan aika hiljaista. Huomenna kello kuusi koittaa nähkääs lähtö viimeiselle matkalleni. Dramaattisuus sikseen. Eipä muuta kun että vielä sai pari oiroa nipistettyä lempiharrastuksen käyttöön ja siksipä otamme auton alle ja lähdemme Tsekin tasavaltaan. O lé!

TV